Sivun näyttöjä yhteensä

Opinnäytetyön eteneminen (Grande Finale)

Miten kaikki alkoi?

VIIKKO 1 (6.11-12.11.2017)


Kaikki alkoi siitä, kun opettajamme Pasi oli löytänyt Twitteristä #titanicilla-tarinan. Siitä hän oli saanut idean, että tällä tavallahan voisi toteuttaa opiskelijoiden opinnäytetyön. Piakkoin viisi rohkeaa perustason ensihoidon opiskelijaa tarttui Pasin "syöttiin" ja alkoi makustella asialla. Hetken tuumattuaan oli Team Someonnettomuus syntynyt. Tähän viiden hengen karhukoplaan kuuluivat Joonas, Lotta, Emilia, Jaakko sekä Joni. 

Noin viikon kuluttua oli ensimmäinen luento projektiviikkoihin liittyen, missä saimme lisää informaatiota someonnettomuus-projektia varten. Ensimmäisenä päätettiinkin, kuka johtaisi projektia ja kuinka työn eri osa-alueet jaettaisiin. Ryhmän mielipide oli tappavan yksimielinen, Joonas olisi projektipäällikkö, ja näin sitten kävikin. 

Viralliset projektiviikot alkoivat lähestyä kovaa vauhtia. Lukujärjestyksessä oli varattu paljon tyhjää tilaa itsenäiselle opiskelulle. Monelle tämä saattaisi tarkoittaa ns. "höntsäilyä", mutta me emme siihen alistuneet. Aloimme painamaan tiukkaa duunia alusta alkaen. Hyvien suunnitelmien johdosta pääsimme erittäin pitkälle kirjallisessa osiossamme ensimmäisen viikon aikana. Nyt kirjallinen työ onkin muutamaa osaa ja pikku viilaamista vaille valmis, minkä jälkeen voisimme keskittyä meidän ns. pääasiaan eli somettamiseen.

Twitter-tilien luominen osoittautui todella hankalaksi. Joka kerta Twitter luuli tilejämme boteiksi, ja lukitsi ne. Useiden yritysten jälkeen saimme luotua jokaiselle vähintään yhden tilin, jolla somettaa. Siitä lähtien on Twitterissä alkanut elää #someonnettomuus. Jokainen päivittää omaa tiliään niin ahkerasti, kun vain kerkeää. Olemme saaneet hiukan taustatukea myös Pasilta markkinoinnin osalta. Nyt alkaakin ensimmäinen projektiviikko olla takana. Nyt hiukan levähdystä opinnäytetyöstä, kunnes taas ensi maanantaina laitetaan "moottorit käyntiin" oikein kunnolla.  

-PP Joonas


VIIKKO 2 (13.11-19.11.2017)

Päivä 1 - Maanantai

Maanantaina kokoonnuimme koko ryhmä koululle pitämään palaveria ja samalla päivittämään väliaikatietoja, missä mennään ja mitä seuraavaksi olisi tehtävälistalla. Opettajamme Pasi antoi uusia vinkkejä Twitterin käyttämiseen mm. tehotwiittaamiseen saimme uuden sovelluksen nimeltä TweetDeck. Uuden sovelluksen avulla voimme asettaa twiiteillemme ajastimen, joka mahdollistaa sen, että #someonnettomuus elää myös yövuoroissa. Huomasimme myös, että tähän astisia twiittauksiamme oli katsottu jo useita tuhansia kertoja, mikä antoi meille lisäbuustia jatkaa sometusta entistä tarmokaammin. 

Samana päivänä puimme ensihoidon vaatteet yllemme ja lähdimme keräämään kuvamateriaalia opinnäytetyötämme varten.


-Lotta



Päivä 2 - Tiistai

Tiistai meillä olikin vapaapäivä koulun luennoista, mutta ei Twitteristä. Twiittaamisesta onkin tullut meidän ryhmällemme ns. "inside joke", kun kaikki vaan hokevat koko ajan, että "Twiittaa nyt", "Päivitä jotain" ja "Ootko twiitannu?".

Opinnäytetyön kirjallinen osuus alkaa olla loppumetreillä, enää muutama faktatieto ja pikku silmäys kielioppiin niin hyvä tulee. Sen jälkeen on aika siirtyä suunnittelemaan käsikirjoitusta itse h-hetkeä varten. Vaikka nämä kolme viikkoa on varattu projektiviikoiksi opinnäytetyötä varten, on meillä silti ollut muutama koekin. Muutama viikko sitten oli sisätautien koe. Nyt koko ryhmä valmistautuu huomiseen latinan sanakokeeseen.. vai valmistautuuko? 





TwiKe (vas. alkaen Jaakko, Joni, Lotta ja Emilia + Pasi)

Noh, huonosti. Tässä kuvaa meidän päämajastamme B112-luokasta. Siellä sijaitsee meidän TwiKe, ei TiKe niin kuin ensihoidossa tilannekeskus vaan Twitter-keskus. Työskentelemällä samassa tilassa koko porukalla varmistamme, että asiat tulee tehdyksi kerralla oikein. Samalla voi pitää vähän hauskaa. Koulumme tarjoaa hyvät puitteet järjestää #someonnettomuus. 

-PP Joonas

Päivä 3 - Keskiviikko


                                 VAARANPAIKKOJA!

Eilen illalla muutama meidän ryhmästä testasi Twitterissä pienimuotoista #someonnettomuutta ihan testi mielessä. Tästähän aiheutui pienoinen tuska ja ahdistus, kun tajusimme, ettei tämä todellakaan tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Totesimme siinä muutamia vaaranpaikkoja; 

1. #someonnettomuus hästägin muistaminen joka twiittiin, tuottaa vaikeuksia.
2. #someonnettomuus hästägin oikeinkirjoittaminen, tuottaa paljon vaikeuksia, kun twiittaaminen käy nopeaksi.
3. Eri paikoista, ilman puheyhteyttä twiittaus someonnettomuushetkellä on aivan mahdotonta.
4. Käsikirjoitus on oltava melkein sanasta sanaan valmiina, kun lähdetään tykittämään twiittejä.
5. Yhden meistä täytyy toimia kapellimestarina.

Tänään keskiviikkona teimme päätöksen, että itse someonnettomuuspäivänä 21.11 kaikki tulevat olemaan samassa tilassa. Tämä mahdollistaa meille sen, että kaikilla on puhe- ja näköyhteys toisiinsa. Someonnettomuus illalle saimme varattua ryhmämme käyttöön  koulusta ATK-luokan, jossa on isot näytöt, joilta twiitata. Lisäksi sovimme, että Joonas tulee toimimaan kapellimestarina itse someonnettomuudessa, joka helpottaa oikeassa tahdissa etenemistä ja twiittaamista. Eli yksi kertoo milloin mikäkin asia tapahtuu ja on yhdet kädet enemmän tai vähemmän auttamassa, mikäli joitain ongelmia ilmenee.

Koulun jälkeen pidimme joukkueemme kesken palaverin, jossa puhuimme mm. siitä missä vaiheessa meidän opinnäytetyön kirjallinen osio on ja mitä siitä pitää vielä muokata. Ja aika valmiilta tuo jo näyttää. Sen jälkeen aloimme puskemaan meidän #someonnettomuuden käsikirjoitusta vauhdilla eteenpäin, vuorosanoineen päivineen. Palaveri yltyi loppujenlopuksi hervottomaksi naurunremakaksi, sillä huumorin kukka kukki ja kaikkia väsytti. Sen vuoksi päätimme, että työstämme käsikirjoitusta vielä toisenakin päivänä, koska hommaa siinä on aivan valtavasti. Käsikirjoitukseen kuuluu muuten sekin, että käymme joukkueemme kanssa pitsalla ennen tähtihetkeä. Hyvä, positiivinen ryhmähenki tuottaa tulosta. Olen puhunut.


-Emilia 



Päivä 4 - Torstai

Torstaina osa porukasta kokousti Pasin kanssa. Asiasta ei oltu sovittu mitään, mutta sattumalta oltiin samassa Skype-huoneessa. Saimme palautetta toiminnastamme ja suunnittelimme seuraavia peliliikkeitä, sillä h-hetki lähestyy päivä kerrallaan. Opettajamme Pasi oli yhteyksissä erääseen EPSHP:n henkilöön, joka toimii teknisenä vastaavana tilannekeskuksessa Seinäjoella. Ajattelimme, että haluaisiko hän liittyä meidän someonnettomuuteen Twitterin kautta. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan hänen vastaustaan.
Twitterissä pyöritämme erilaisia tapahtumia, joista tuorein on "Manta-show". Muuta en viitsi paljastaa kuin "rakkautta ensisilmäyksellä". Lue loput kupletin juonesta Twitteristä #someonnettomuus. 




Hardcore Tweeting



Päivä 5 - Perjantai

Pidimme jälleen pikaisen palaverin ennen iltapäivän luentoa. Iloksemme saimme kuulla, että EPSHP tekninen vastaava lähtee mukaan meidän #someonnettomuus. Näimme tämän hyvänä asiana markkinoinnin kannalta ja jopa myös työllistymisen kannalta.
Palaverin jälkeen kokoonnuimme ryhmän kesken Skypeen ja suunnittelimme milloin tehdään seuraavat peliliikkeet. Päätimme pitää tämän päivän osalta taukoa käsikirjoituksen tekemisestä ja jatkaa sitä ensi maanantaina. Lisäksi huomioimme myös kriisiviestinnän. Päivitimme jokaisen Twitter-hahmomme kuvailua, että ne tunnistaa fiktiivisiksi hahmoiksi.

Tänään saimme kirjallisen työn raakaversion finaaliin. Työstä puuttuu enää johdanto ja kieliasun tarkistaminen. Sovimme, että viikonlopun jälkeen kenenkään ei tarvitse murehtia kirjallisesta työstä vaan voimme keskittyä täysin olennaiseen eli #someonnettomuus. 


Team behind #someonnettomuus

-PP Joonas





Päivä 6 - Lauantai


Lauantaina Emilia, Lotta ja Joonas suunnittelivat kaksi keikkaa Twitteriin, jotka vedettiin samana iltana. Joonas toimi ns. "kapellimestarina" ja keskittyi esimerkiksi twiittien oikeaan järjestykseen ja #someonnettomuus oikeinkirjoitukseen. Huomasimme, että someonnettomuuden toteuttaminen on paljon helpompaa, kun on selkeä johtaja, joka tietää missä mennään. Keikkojen aikana myös twiittaajien ja johtajan välinen suljettu viestintä oli tärkeää, koska muuten oli vaikeaa tietää mitä toinen oli jo twiitannut ja mitä itse seuraavaksi kirjoittaisi. Johtajuus ja suljettu viestintä siis korostuivat myös some-simulaatiossa. 

Suunnittelimme keikkojen käsikirjoitukset ensin paperille. Käsikirjoitus sisälsi vuorosanat jokaiselle hahmolle, joten twiittaaminen oli sujuvaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Päätimme, että tiistaina täytyy olla jokaisella ryhmänjäsenellä oma tulostettu käsikirjoitus jota seurata someonnettomuuden aikana. 

Oppimiskokemuksina nämä pienetkin some-simulaatiot olivat loistavia. Opimme esimerkiksi aiheesta AVH kokonaisuudessaan paljon. Tuli kerrattua oireet, tutkimisprotokollat, hoito sekä ennakkoilmoituksen antaminen triageen. 




 -Lotta



VIIKKO 3 (20.11-26.11.2017)



Päivä 7 - Maanantai


Maanantaina tiimimme kokoontui koululle tekemään loppuviimeistelyt #someonnettomuus-suunitelmaan. Jaakko ja Joni suunnitellivat samalla omaa somesimulaatiota, jossa aiheena oli potilaan elvyttäminen. Elvytys-simulaatio vedettiin Twitterissä saman iltapäivän aikana. Simulaation aikana huomasimme, että on todella tärkeää tietää missä vaiheessa työpari lähettää twiitit. Tässä korostui suljetun viestinnän tärkeys. Tässä simulaatiossa lisäsimme kellonajat twiitteihimme, jotta seuraajat voisivat tarkkailla keikan ajankulkua.

Pienet some-simulaatiot toimivat hyvinä oppimiskokemuksina, sillä kertasimme potilaan elvytykseen liittyvät protokollat ja hoito-ohjeet.

Maanantai-iltana huomasimme, että Systole-lehti oli huomioinut #someonnettomuus Twitterissä. Tästä saimme paljon lisämotivaatiota seuraavan päivän someonnettomuuteen, mutta samalla myös jännitys alkoi kasvamaan.







-Joni


Päivä 8 (Grande Finale) - Tiistai


Tunnit vähenee, pidot paranee ja #someonnettomuus lähenee. Töitä tämän eteen on tehty runsaasti. Tiistaina harjoittelimme vielä kaiken kukkuraksi liikenneonnettomuuspaikalla toimimista simuloiden. Harjoitusten jälkeen lähdimme tankkaamaan itsemme kunnon mättöruoalla, mihin muuallekaan kuin Pizzeria Piikkiin. Siellä keskustelimme ja hioimme sotasuunnitelmaa, sekä mietimme, että mitä jos käykin niin tai näin, niin kuinka toimitaan. Hauskaakin oli. Eihän tästä muuten mitään tulisi. Ruokailun jälkeen siirryimme lähimpään kauppaan ja haimme sieltä evästä. Tiedossa oli kuitenkin 12 tunnin koulupäivä ellei pitempikin. Saavuimme koululle takaisin valmistautumaan noin kello 16:00.

Koneet käyntiin ja suunnitelman läpikäynti. Kaikkia jännitti, vähän jopa ahdistikin. Olimme saaneet huimasti näkyvyyttä maanantaina. Systole ja moni muu taho oli noteerannut meidät. Blogimme kävijämäärät hyppäsivät tiistaina 600:sta 1200:aan. Kilpailimme siitä, kenen yksittäinen twiitti oli saanut eniten katselukertoja. Voiton vei sydäniskuri. 

Kello läheni h-hetkeä. Olimme soitelleet Pasille jo kertaalleen. Hän soitti uudelleen. Sanoi, että Systole-lehden päätoimittaja haluaisi osallistua meidän #someonnettomuus-keikkaan. Pala nousi kurkkuun. Pyrimme pitämään kaikki ylimääräiset muuttujat mahdollisimman vähäisenä. Otimme kuitenkin haasteen vastaan ja jännitimme, mitä tuleman pitäisi. Sovimme, että Joonas hoitaa improvisoinnin, muut pysyivät suunnitelmassa. 

Kello löi 18:34. Olimme ajastaneet aloitustwiittimme sille kellonajalle. Mitään ei kuulunut. Twiitti ei lähtenyt. Iski paniikki. Lähetimme uuden samanlaisen twiitin. Sekään ei lähtenyt. Alkoi kuumotus, raju sellainen. Ajattelin, että tähänkö tämä nyt sitten kaatui. Ei kaatunut. Kylmänviileästi päätös siitä, että aloitustwiitti ignoorataan ja jatketaan käsikirjoituksen mukaan. Homma alkoi luistaa. 

Systole-lehden päätoimittaja iski heti. Don Shitneck-niminen toimittaja kyseli kenttäjohtajan ja Mantan välisestä romanssista. Huokaisimme helpotuksesta. Nyt olimme tilanteen herroja. Etenimme täsmälleen niin kuin pitikin. Välillä luokassamme iski pieni paniikki, mutta hyvän ryhmän ansiosta se saatiin laannutettua. Ei siis hätää. 

Vedimme someonnettomuuden loppuun asti erittäin loistavasti. Ainoastaan kuva ja tiedote siitä, että kyseinen #someonnettomuus on kuvitteellinen, jäi puuttumaan ajoittain. Se oli Twitterin vika, kun ei liittänyt kuvia. Noin kahdeksan maissa illalla saimme keikan päätökseen. Osa twiittailikin #someonnettomuus, että "täällä seurataan" yms. Olimme tyytyväisiä ja helpottuneita. 

Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen mieleen hiipi ajatus siitä, että menikö keikka sittenkään hyvin. Oliko se mielenkiintoinen lukijalle? Jäimme pohtimaan ajatusta. Ajatus jätettiin kytemään yöksi. Aamulla herätessämme saimmekin kuulla positiivista palautetta monelta suunnalta. Ah, vihdoin sai huokaista helpotuksesta.




- PP Joonas


2 kommenttia:

  1. Nyt pitää sanoa, että olisi ollut mukava olla kärpäsenä katossa teidän palavereissa ja somettamisprojektin aloituksessa. Välipalaveri on varmaan paikallaan. Haluan hieman koutsata tiimiänne ja antaa pientä vinkkiä tulevasta. Minulla nimittäin on open kristallipallo. #someonnettomuus #rules :)

    VastaaPoista
  2. 1-3 päivistä. Hyvin olette ottaneet vastaan ohjailuideoita. Mainontakin on kohdallaan. Olitte hommanneet lehteen mainoksen ja oppilaitos napsautti käyttöönne www.sedu.fi/someonnettomuus sivuston. Projektin etenemisen taltiointikin on hyvin hallinnassa. Saa jatkaa.

    VastaaPoista